perjantai 25. maaliskuuta 2011

Diana Gabaldon: Syysrummut (2005)

Alkuperäinen nimi: Drums of Autumn (1997)
Kustantaja: Gummerus
Sivuja: 1088s

Takakansi:
Syysrummut on lumoavan kirjasarjan neljäs osa, jossa Claire ja Jamie aloittelevat elämäänsä Amerikan siirtokunnissa. Omaan aikaansa jääneet Brianna ja Roger selvittelevät historian kulkuja ja näkevät kumpainenkin tahollaan vanhan lehtileikkeen, jossa kerrotaan Clairen ja Jamien menehtyneen kotitalonsa tulipalossa. Roger yrittää salata tiedon Briannalta, koska pelkää hänen lähtevän aikamatkalle - ja senhän Brianna tietysti tekee! Uskalias Roger lähtee perään ja hankkiutuu Briannan lailla monen mutkan kautta Amerikkaan. Mutta löytävätkö he toisensa? Entä saavatko Claire ja Jamie ajoissa tiedon uhkaavasta tulipalosta? Syysrummuissa tehdään huikea aikamatka 1700-luvun Pohjois-Amerikkaan, jossa seikkailevat tuttujen sankareitten ohella merirosvot, murhamiehet, intiaanit ja shamaanit, eikä vainajien hengiltäkään vältytä. Miten käy Rogerin, joka joutuu intiaanien vangiksi? Entä kenen onkaan lapsi, jota Brianna odottaa? 
Mitä mieltä:
Tämä kirja oli minulla kesken aika kauan aikaa. Johtuen ehkä siitä, että luin sarjan ensimmäiset osat niin peräkkäin, että tuli totaali tökkäys sitten tämän kirjan kanssa. Nyt kuitenkin päätin lukea sen loppuun ja löysin uudelleen Muukalainen -sarjan lumovoiman. Heti viimeisen sivun luettuani olisi tehnyt mieli kaivaa hyllystä seuraava osa ja uppoutua siihen, mutta kokemuksestani viisaampana hillitsin itseni.
Luin tämän siis sivulta 461 loppuun. 

2 kommenttia:

Nafisan kirjoitti...

Luin itsekin kyseisen kirjan vajaa kuukausi sitten. Oli kyllä samaa tuttu ihanaa tyyliä kuin aiemminkin, vaikka synnyttämiset eivät lempi asiani olekaan. Muutoin oivallisesti jatkoi sarjaa. Rakkaus huolet mukaan lukien. ♥ Roger ja Jamie!

Goldielai kirjoitti...

Kyllä tämä Muukalainen -sarja jaksaa hienosti pitää otteessaan vaikka kirjat ovatkin melkoisia järkäleitä ja osiakin sarjaan on kertynyt jo useita. Tosin itse en ole koskaan kavahtanut paksuja kirjoja, monesti mitä enenmmän sivuja sitä parempi, ainakin jos kyseessä siis on todella hyvä kirja. Eipähän lopu niin äkkiä kesken :)