Sivuja: 293s.
Takakansi:
I have what you might call a strange job: I find dead people. I can sense the final location of a person who’s passed and share their very last moment. The way I see it, I’m providing a service to the dead while bringing some closure to the living–but I’m used to most people treating me like a blood-sucking leech…
Harper and her stepbrother Tolliver are experts at getting in, getting paid, and then getting out of town fast, because the people who hire Harper have a funny habit of not really wanting to know what she has to tell them. At first, the little Ozarks town of Sarne seems like no exception. A teenage girl has gone missing, and Harper knows almost immediately that this girl is dead. But the secrets of her death, and the secrets of the town, are deep enough that even Harper’s special ability can’t uncover them. With hostility welling up all around them, she and Tolliver would like nothing better than to be on their way. but then another woman is murdered. And the killer’s not finished yet…
Mitä mieltä:
En tiedä mistä olin saanut päähäni, että Harper Connely sarjan kirjat olisivat kauhukirjoja... ainakaan tämä ensimmäinen osa ei sitä ollut. Mutta hyvä tämä oli silti. Helppo lukuinen, ihan suht nopeatempoinen ja tapahtumarikas. Harper ja Tolliver ovat mielenkiintoisia henkilöhahmoja jo heidän välisensä tiiviin sisarus suhteen takia.
Sarjan kolme seuraavaa (ja käsittääkseni lisää ei ole eikä vissiin ole tulossakaan) odottelevat jo olohuoneessa, mutta seuraavana jatkan Anna Kareninan lukemista ja ehkä jotain muuta, jota en ole vielä päättänyt.
2 kommenttia:
Kiva kuulla näistä Grave -sarjan kirjoista. Olen itsekin miettinyt pitäisikö tarttua näihin, kun on nyt kaikki Sookie Stackhouset luettu pitkäksi aikaa. Miten vertaisit näitä keskenään? Yhtä hyviä? Erilaisia? Samanlaisia?
Minun mielestäni, tämän ensimmäisen Harper Connely kirjan luettuani, sanoisin, että ovat erilaisia mitä Sookie Stackhouset. Tällä kokemuksella (neljä Sookieta ja yksi Harper luettuna) pidän itse Sookie kirjoja parempina, mutta toisaalta hankala verrata, kun mielestäni edustavat erityyppistä kirjallisuutta. Sookiet on enempi just fantasiaa kaikkine olentoineen ja Harperit kaiketi juurikin enempi jännäreitä. Itse pidän molemmista kirjallisuuden lajeista joten sen puoleen ei ole mitään "ongelmaa" :) Eli en ainakaan samanlaisiksi lähtisi sarjoja sanomaan.
Lähetä kommentti