perjantai 19. kesäkuuta 2009

Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa (2003)

Alkuperäinen nimi: Coraline
Kustantaja: Otava
Sivuja: 221s

Takakansi:
Kulttikirjailijan loistelias läpimurtohelmi. Klassikkosatujen veroinen kauhutarina, joka jää kummittelemaan kaikenikäisten lukijoiden mieliin.
Eräänä tavallisen tylsänä päivänä Coraline lähtee tutkimaan uutta kotiaan ja löytää salaperäisen, umpeen muuratun oven. Äiti selittää oven johtaneen joskus viereiseen, tyhjillään olevaan asuntoon.
Mutta eräänä yönä ovi on raollaan.Se johtaa Coralinen merkilliseen rinnakkaismaailmaan, jossa on toinen täsmälleen samanlainen koti ja jossa häntä innokkaana odottavat hänen toiset vanhempansa. He ovat ihan kuin Coralinen äiti ja isä – paitsi että heillä on paperinvalkea iho, hämähäkkimäisen pitkät, ohuet sormet ja silmien paikalla mustat napit.
Toinen koti vaikuttaa aluksi ihanalta. Ruoka on herkullista, kissat osaavat puhua, ja rakastavilla vanhemmilla on aikaa leikkiä Coralinen kanssa. Mutta kun Coraline alkaa kaivata takaisin oikeaan kotiinsa, ei toinen äiti pidä ajatuksesta lainkaan.
Hän haluaa, että Coraline viipyy heidän luonaan ikuisesti. Coralinen oikeat vanhemmat hän on vanginnut eteiskäytävän peiliin, josta he surullisina vilkuttavat.
Alkaa kammottava seikkailu oudossa maailmassa – kuin pahin painajaisuni, jolla on lohdullinen loppu.
Coraline varjojen talossa on aitoa painajaisunen logiikkaa noudattava, hienostunut kauhutarina, jossa on kaikki 2000-luvun lastenkirjaklassikon ainekset. Loisteliaat arvostelut saanut pieni helmi on myyty 25 maahan.
”Liisa Ihmemaassa on saanut vihdoin haastajansa. Coraline on omaperäisin, oudoin ja pelottavin koskaan lukemani kirja – ja täynnä asioita joita lapset rakastavat.” – Diana Wynne Jones.

Ei kommentteja: