Rachel Vincent: Kissatyttö (2011)

Alkuperäinen nimi: Stray (2007)

Kustantaja: Harlequin (Nocturne -sarja)

Sivuja: 477s.

Tähdet: ***

Takakansi:

Näytän periamerikkalaiselta opiskelijatytöltä, mutta olen ihmiskissa, muodonmuuttaja.

Elän kahdessa maailmassa.

Meitä kissatyttöjä on vähän, ja suvun jatkamisen kannalta me olemme kultaakin kalliimpia. Halusin kuitenkin oman elämän ja pakenin paineita yliopistoon, kunnes eräänä yönä kulkukissa hyökkäsi kimppuuni.

Minua oli varoitettu kulkukissoista - ihmiskissoista ilman laumaa - jotka vaanivat jatkuvasti kaltaisiani - viehättävä, naispuolisia ja hedelmällisiä. Sain torjuttua hänet, mutta sitten sain tietää kahden naaraskissaystäväni kadonneen.

Oman turvallisuuteni vuoksi minut haettiin takaisin laumaan. En ollut enää mikään heikko pentu. Olin valmis uhmaamaa mitä vain ja ketä vain löytääkseni ystäväni ja kostaakseni heitä kiduttaneille.

Varokaa, kulkukissat, sillä minulla on kynnet, enkä pelkää käyttää niitä.

Mitä mieltä:
Ei hassumpi opus! Harlequin on varmasti tehnyt hyvän päätöksen aloittaessaan Nocturne -sarjan, jossa julkaistaan yliluonnollisia tarinoita, fantasia kirjoja siis. Itse päädyin tämän kirjan pariin niin, että eräällä Sunnuntaisella retkellä lähikauppaan silmäkulmassa vilahti tämä kirja ja juurikin kirjan nimi laittoi minut kääntymään takaisin ja tutkiman kirjaa hieman tarkemmin. Ajatus ihmiskissoista oli ihan varteenotettava, joten pienen harkinnan jälkeen (muut ostokset kerättyäni) kävin hakemassa kirjan ja kiikutin kassalle. Aika mukavaa, kun ruokakauppareissulla voi törmätä mielenkiintoiseen kirjaan ja kiikuttaa se heti kotiin :)

Kotiin tultuani Googletin kirjan ja löysin muistakin kirjablogeista merkintöjä tämän kirjan suhteen. Täytyykin tehdä kierros, josko joku olisi lukenut tuon seuraavan osan. Ainakin Kissatyttö tuntuu saaneen ihan hyvän vastaanoton.

Ihan heti en tätä lukenut, kun oli muutakin luettavaa, mutta nyt sitten eilen sain kirjan loppuun ja seuraava osa eli Saalistaja odottelee hyllyssä. Tästä Kissatytöstä siis tykkäsin vaikka paikka paikoin siinä kyllä oli sellaista turhaa saman asian toistoa... mutta esimerkiksi Faythe on henkilöhahmona ihan mukiinmenevä, sellainen rämäpää poikatyttö siitä tulee mieleen. Ja pidän hänen kiinnostuksestaan kirjallisuutta kohtaan, sitä aihetta tähän olisi saanut upottaa enemmän. Minulla on muuten omat epäilykseni hänen yliopisto poikaystäväänsä kohtaan... tuntuu, että siitä tyypistä kuullaan vielä.

Kirja oli todella helppo lukuinen, sellainen muhkea välipala, jos näin voi sanoa :)