tiistai 26. lokakuuta 2010

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia (2008)


Alkuperäinen nimi: Heart-shaped box
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 394s

Takakansi:
Hyytävän jännittävä ja palkittu kauhudebyytti

Judas Coyne on menestyneimmät ajat maailmankiertueineen ja platinalevyineen jo kokenut hevimetallimuusikko, joka elelee hiljaiseloa maatalossaan New Yorkin osavaltiossa ja säveltää uusia biisejä varastoon. Hänellä on seuranaan goottityttöystävä Georgia ja pari koiraa. Ankaraan ja väkivaltaiseen isäänsä hänellä on riitaisa suhde ja naisiakin on tullut ja mennyt: edellinen suhde päättyi nuoren Annan mielenterveysongelmiin, ja Judas passitti tämän takaisin kotiseudulleen, missä Anna teki myöhemmin itsemurhan.

Jude on kiinnostunut taikuudesta ja keräilee outoja esineitä. Eräänä päivässä netissä on myytävänä kummitus, eikä hän epäröi tilata epätavallista tuotetta. Postissa saapuu musta, sydämen muotoinen rasia, jonka sisältä löytyy kuolleen miehen puku. Mutta mukana seuraa myös miehen haamu, joka kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Käy ilmi, että haamu on Annan isäpuoli, joka syyttää Judea tytön kuolemasta ja janoaa kostoa.

Siitä alkaa Juden ja Georgian piina, sillä koti ei ole enää turvallinen paikka. He lähtevät pitkälle pakomatkalle autolla ja suuntaavat Floridaan saadakseen selville, mitä Annalle oikeasti tapahtui. Samalla he toivovat voivansa passittaa hengen takaisin toiseen maailmaan. Perillä odottavat sekä järkyttävä yllätys että hurja yhteenotto, ja taas saavat Jude ja Georgia äkkilähdön. Hillitön loppuhuipennus tapahtuu Juden kotitilalla Louisianassa, missä Juden isä on kuolemaisillaan.

Mitä mieltä:En ole oikeastaan lukenut kauhua muilta kuin Stephen King:iltä ja häneltäkään en juurikaan viime vuosina. Ystäväni kuitenkin suositteli tätä kirjaa minulle menneenä kesänä ja koska yleensä luotan hänen suosituksiinsa, napparin tämän kirjan kirjastosta mukaani heti, kun se siellä silmiini sattui. Eikä kaduta, että tämän luin.

Mitään suurempia ennakko odotuksia minulla ei kirjan suhteen ollut, mikä ehkä helpotti lukukokemusta.
En kokenut kirjaa ollenkaan liian pelottavaksi, vaikka näenkin kirjat lukiessani ns elokuvamaisesti mielessäni. Verkkokalvoillani vieraili useampaan kertaan tummanpuhuva hahmo lierihattu päässään joka hieman eteenpäin kumartuneena heilutti kädessään pitkää ketjua, jonka päässä killui partaveitsen terä. Ehkei kirjailijan sanallinen anti laittanut mielikuvitustani pörräämään samalla tasolla kuin Herra King aikoinaan teki... eli senverran pahasti, etten hänen kirjojaan uskaltanut lukea yli kymmeneen vuoteen ;)
Sujuvasti kirja kuitenkin eteni ja henkilöhahmot olivat mielestäni ihan mielenkiintoisia vaikkakaan eivät nyt mitenkään yllättäviä.

Sanoisin, että tulen tältä Joe Hill:iltä lukemaan tulevaisuudessa lisää kirjoja.


Edit. 28.10.2010
Sellanen huomautus vielä, etten todellakaan tiennyt Joe Hill:in olevan Stephen King:in poika. Tämä seikka selvisi minulle juuri äsken lukiessani erästä toista kirjabloogia :)

4 kommenttia:

Inmundicia kirjoitti...

HYI! Tämä kirja on ihan kamala! Joe Hill ei ikinä olisi päässyt julkaisemaan kirjaa ilman isukkinsa suhteita. Tämä päähenkilö, kiiltokuvamarilynmanson on varmaan kirjailijan oma, säälittävä alter ego, ja viittaukset Nirvanan biiseihin on ihan pateettisia! "I hate myself and I want to die" oli ehkä joskus harvinainen biisi, mutta ei enää sen boxin ilmestymisen jälkeen, eikä se ole millään tavalla edes yksi parhaimmasta biiseistä! Juonikuvio on todella lattea, eikä kirjan kuvailut saa aikaan minkäänlaista reaktiota. Suomennoskin varmaankin vaikuttaa, mutta ei kääntäjä tee kirjasta huonoa, tylsästä kielestä ei saa kuin tylsän käännöksen... En ikinä tuhlaa aikaani toiseen Joe Hillin kirjaan!

Jos kiinnostaa tämän äksyilyn jälkeen tutustua mun blogiin ja nimenomaan kirja-aiheisiin merkintöihin, voit sen tehdä tästä linkistä klikkaamalla :-)

http://novembernausea.blogspot.com/search/label/2%20read%20or%20not%202%20read

Goldielai kirjoitti...

:D Maailmaan mahtuu mielipiteitä, ei minua pieni äksyily säikäytä :))
Tulen ilman muuta vierailulle!

Nafisan kirjoitti...

Sain kirjan lahjaksi isosiskolta ja talvella luin (paremman lukemisen puutteessa) tätä jonkun illan mutta en oikein ihastunut tyyliin.

Goldielai kirjoitti...

Minä taas ihastuin tuohon tyyliin, mutta tyyli olikin minulle tuttu juurikin Stephen Kingin kirjoista joita rakastin yläasteella :))