sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Charlaine Harris: Dead Until Dark (2001)

Kustantaja: Ace Books
Sivuja: 292s

Takakansi:
Sookie Stackhouse is a small-time cocktail waitress in small-town Louisiana. She’s quiet, keeps to herself and doesn’t get out much. Not because she’s not pretty. She is. It’s just that, well Sookie has this sort of “disability”. She can read minds. And that doesn’t make her too dateable. And then comes along Bill. He’s tall, dark, handsome — and Sookie can’t hear a word he’s thinking. He’s exactly the type of guy she’s been waiting for all her life….

But Bill has a disability of his own: He’s a vampire with a bad reputation. He hangs with a seriously creepy crowd, all suspected of -big surprise- murder. And when one of Sookie’s coworkers is killed, she fears she’s next….

Mitä mieltä:
Tähän kirjaan ja sarjaan tutustuin niin ikään samaisen ystäväni, kuin edelliseenkin kirjaan, suosituksesta. Vaikka hankin tämän Sookie Stackhouse kirjan hyvissä ajoin, kävi kuitenkin niin, että ehdin nähdän sarjan ensimmäisen kauden kauan ennenkuin sain luettua tämän kirjan loppuun. Jäsrjestys meni kutakuinkin niin, että aloitin kirjan ja luin ensimmäisen luvun eli siihen saakka, kun Bill pelasti Sookien hengen Ratsien hyökkäyksen jälkeen. Sitten katselin 12 jaksoa "True Blood" sarjaa dvd:ltä jonka jälkeen kirja roikkui mukanani laukussa aika kauan. Luin sitä hitusen silloin ja toisen tällöin. Ehkä pisin lukusessio tapahtui Frankfurtin lentokentällä, jossa odottelimme koneemme lähtöä turhan monta tuntia. 
Joka tapauksessa, sanoisin, että ei olisi ehkä kannattanut katsoa tv-sarjaa ollenkaan ennen ensimmäisen kirjan lukemista, koska on huomattavasti helpompaa, jos ensin lukee kirjan ja katsoo vasta sitten tv-sarjaa tai elokuvaa ja toteaa, että joo tossa ja tossa kohdassa tätä on muutettu ja niin edelleen. Näin toisin päin tehtynä tuli ihan liikaa "eihän näin tapahtunut tv-sarjassa" ja "siis missä ihmeessä Tara luuraa" ja "miksei tässä kirjassa kerrota Jasonin puuhailuista enemmän" jne. (Ei sillä, että olisin Jasonin puuhailuista erityisesti edes halunnut lukea...) Sarjan katsominen ennen kirjan lukemista vaikutti siis negatiivisesti lukukokemukseeni. 

Kyllä kirjakin oli hyvä ja yllättävän hyvin pysyin kärryillä tapahtumissa, vaikka muuta luulinkin. Nyt aion kyllä lukea ainakin seuraavan kirjan ennekuin alan katsoa juuri ostamaani "True Bool" sarjan kakkos kautta... ja tätähän saadaankin nyt sitten odottaa, koska syysloma on ohi eikä aikaa kirjoille tule olemaan ennen Joululomaa... sitä odotellessa siis! :)  

(PS. Aion kyllä lukea Perjantaina aloittamani Slaughter:in "Pelon huone" opuksen koulun ohella, onneksi jo mennään puolessa välissä!)

Ei kommentteja: