Alkuperäinen nimi: Death du jour (1999)
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 400s
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 400s
Takakansi:
Isorokon aikaan 1885 Montrealissa vaikutti suuri hyväntekijä, Jumalan nainen Elisabeth Nicolet. Kuoltuaan hänet haudattiin toisen merkittävän naisen, Äiti Aurelian, viereen. Tuuli kulki vanhan kalmiston yli sata vuotta, kunnes eräänä kevättalven päivänä lepääjien rauhaa tullaan häiritsemään. Tempe Brennan, Reichsin edellisestäkin romaanista tuttu ammattimainen luiden tutkija, kaivaa maata luostarikirkon kulmalla sormet kohmeessa, olkansa takana parvi totisia nunnia. Mitä maailmassa hän puuhailee? Samaan kiireeseen osuu omakotitalon tulipalo, jonka tuhoja Tempen on lähdettävä penkomaan. Keitä ovat muukalaiset makuuhuoneessa? Perheellä piti olla pienet kaksoispojat, mutta heistä ei näy jälkeäkään. Sen sijaan kellarista löytyy ylimääräinen ruumis luoti kallossaan. Pyhimyshaudan arvoitus vie Tempe Brennanin retkelle paikkakunnan historiaan omalaaltuisen yliopistohyypiön opastuksella. Ja jälleen leikkuupöydän teräs kiiltelee kalmanhohtavana Montrealin oikeuslääketieteen laboratoriossa, jossa ronski antropologinainen hellin käsin tutkii onnettoman lopun saaneiden
lajitovereidensa jäännöksiä.
Isorokon aikaan 1885 Montrealissa vaikutti suuri hyväntekijä, Jumalan nainen Elisabeth Nicolet. Kuoltuaan hänet haudattiin toisen merkittävän naisen, Äiti Aurelian, viereen. Tuuli kulki vanhan kalmiston yli sata vuotta, kunnes eräänä kevättalven päivänä lepääjien rauhaa tullaan häiritsemään. Tempe Brennan, Reichsin edellisestäkin romaanista tuttu ammattimainen luiden tutkija, kaivaa maata luostarikirkon kulmalla sormet kohmeessa, olkansa takana parvi totisia nunnia. Mitä maailmassa hän puuhailee? Samaan kiireeseen osuu omakotitalon tulipalo, jonka tuhoja Tempen on lähdettävä penkomaan. Keitä ovat muukalaiset makuuhuoneessa? Perheellä piti olla pienet kaksoispojat, mutta heistä ei näy jälkeäkään. Sen sijaan kellarista löytyy ylimääräinen ruumis luoti kallossaan. Pyhimyshaudan arvoitus vie Tempe Brennanin retkelle paikkakunnan historiaan omalaaltuisen yliopistohyypiön opastuksella. Ja jälleen leikkuupöydän teräs kiiltelee kalmanhohtavana Montrealin oikeuslääketieteen laboratoriossa, jossa ronski antropologinainen hellin käsin tutkii onnettoman lopun saaneiden
lajitovereidensa jäännöksiä.
Oma mielipide:
Vähän hitaasti kulki noihin edellisiin dekkareihin verrattuna, mutta onhan tämä tyyliltään vähän erilainen :) Tykkäsin kyllä paljon!
Vähän hitaasti kulki noihin edellisiin dekkareihin verrattuna, mutta onhan tämä tyyliltään vähän erilainen :) Tykkäsin kyllä paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti